Josef Pappin moottorikeksinnön historiaa ja uusia käänteitä (kirjoitettu 30.12.2008)

Vuosi 2008 on pian jo mennyttä aikaa. Monissa yhteyksissä sen on mainittu olleen muutoksen vuosi ja vuoden 2009 olevan toiminnan vuosi. Kaksi vuoden 2008 aikana tapahtunutta suurta muutosta olivat eittämättä Obama ja talouskriisi. Jälkimmäisen vaikutukset alkoivat näkyä jo vuoden 2008 lopulla, mutta voimistunevat vuoden 2009 aikana. Barack Obama aloittaa tammikuussa 2009 virkakautensa USA:n presidenttinä ja hänen odotetaan toteuttavan monia muutoksia. Obama nimitti energiaministerikseen fysiikan Nobel-palkinnon saaneen Steven Chun, joka on toiminut aktiivisesti uusien ympäristöystävällisten energiamuotojen kehittämisen ja käyttöönoton puolesta.

Miltä kuulostaisi mekaanisesti tavanomaisen polttomoottorin kaltainen auton moottori, joka

Kuulostaako uskomattomalta? On kuitenkin olemassa aika vankat todisteet siitä, että tällaisia moottoreita ei ole ainoastaan teoreettisesti ideoitu, vaan on myös käytännössä rakennettu. Josef Papp muutti nuorena miehenä Unkarista Amerikkaan, ensin Kanadaan ja sitten USA:han. On hieman epäselvää, että mistä Papp oli saanut tietonsa, mutta hän väitti keksineensä uuden energiantuottomuodon. Todistaakseen väitteensä paikkansapitävyyden Papp rakensi ystävänsä autotallissa yhden miehen sukellusveneen, jonka voimanlähteenä hänen keksintönsä toimisi. Yhtenä iltana vuonna 1966 Papp ja vene olivat kadonneet ja jonkin ajan kuluttua erään kalastusaluksen miehistö poimi mereltä Ranskan rannikolta ilmalla täytettävän pelastuslautan varassa kelluneen Pappin. Hän väitti, että oli juuri ajanut sukellusveneellään ennätysajassa Atlantin poikki ja että vene oli uponnut juuri ennen rantautumista. Pappin kertomusta himmensi hieman se, että alkoi löytyä viitteitä siitä, että saman näköinen mies oli juuri äskettäin lentänyt Kanadasta Ranskaan. Joka tapauksessa sukellusvene oli kadonnut jäljettömiin ja Papp kirjoitti matkastaan kirjan nimeltä "The Fastest Submarine".

Sukellusvene-episodin jälkeen Papp päätyi yhteistyöhön Don Rosen -nimisen rahoittajan kanssa, joka perusti Environetics-nimisen yrityksen Pappin keksinnön edelleenkehittämistä varten. Papp väitti keksintönsä perustuvan heliumatomien välisen ydinfuusioreaktion aiheuttamaan jalokaasuseoksen nopeaan laajenemiseen. Rosen halusi konkreettisia todisteita Pappin keksinnön toimivuudesta. Papp päätti järjestää esityksen, jossa hän ampuisi ammuksen omatekoisella "tykillä", joka oli tehty paksusta teräsputkesta. Paikalle oli kutsuttu muutama tarkkailija, jotka valvoivat, että Papp ei voinut laittaa tykin palotilaan mitään muuta kuin tuon erikoisen kaasuseoksensa. Näin eliminoitiin se mahdollisuus, että Papp olisi voinut käyttää räjähteitä huijaustarkoituksessa. Koe onnistui muuten hyvin, mutta ammus juuttui putkeen ja räjähdyksen voimasta putki halkesi useaan osaan. Koe vakuutti kuitenkin Rosenin siinä määrin, että Papp sai luvan rakentaa keksimäänsä ilmiöön perustuvan mäntämoottorin.

Papp käytti aihiona Volvon 4-sylinteristä moottoria, johon hän suunnitteli ja rakensi uuden sylinterikannen ja tarvittavan sähköisen hallintajärjestelmän. Moottorin toimintaperiaatteena oli se, että sen kaasutiiviiksi suljettu "palotila" oli täytetty jalokaasuseoksella, joka sopivilla sähköpulsseilla käsiteltynä laajeni nopeasti ja sitten jälleen supistui. Näin ollen männät liikkuivat ylös ja alas kuten tavanomaisessa polttomoottorissa ja kampiakselista voitiin ottaa ulos tehoa. Kaasuseoksen laajeneminen tuotti lähes satakertaisesti enemmän tehoa kuin mitä sähköpulsseihin kului. Prototyyppimoottori toimi hyvin ja Rosen halusi järjestää julkisen esittelytilaisuuden. Papp vastusti ajatusta, koska epäili siihen liittyvän turvallisuusriskin. Lopulta Papp kuitenkin suostui ja 1960-luvun loppupuolella julkinen esittelytilaisuus järjestettiin. Tilaisuus kokosi paikalle kiinnostunutta väkeä ja Kalifornian teknillisen yliopiston (Caltech) oppilaat houkuttelivat paikalle myös professorinsa, fysiikan Nobel-palkitun Richard Feynmanin, joka suhtautui Pappin keksintöön hyvin epäilevästi. Feynman näki Pappin moottorin toimivan ja kiinnitti huomionsa sähköjatkojohtoon, jota pitkin tuli virta moottoriin kytketyille valvonta- ja hallintalaitteille. Feynman oli vakuuttunut, että tuota jatkojohtoa pitkin tuli moottorin pyörittämiseen tarvittava teho ja niinpä hän kysyi Pappilta, että voisiko hän irrottaa johdon. Papp suostui ja Feynman piteli johtoa kädessään eikä kytkenyt sitä takaisin. Moottori jatkoi toimintaansa aikaisempaan tapaansa, mutta alkoi pian käydä hyvin karkeasti. Papp alkoi hermostua, koska moottori kävi nyt ilman valvontaa ja ohjausta ja niinpä Papp vaati Feynmania kytkemään johdon takaisin, mutta Feynman ei suostunut. Hetken kuluttua kuului räjähdys ja moottorin osia sinkoili eri puolille osuen myös yleisön jäseniin. Useita henkilöitä loukkaantui, joista yksi kuoli saamiinsa vammoihin.

Tuon julkisen esittelytilaisuuden jälkeen Pappin ja Rosenin yhteistyö alkoi säröillä ja lopulta Papp etsi uusia yhteistyökumppaneita. Ilmeisesti Pappilla oli esittää riittävän vakuuttavat todisteet keksintönsä toimivuudesta ja mahdollisuuksista, koska uusia yhteistyökumppaneita aina kuitenkin löytyi. Rahoituksen saaminen näin mullistavalle keksinnölle ei kuitenkaan aina ollut helppoa. 1970-luvulla Papp rakensi Leylandin 6-sylinteriseen moottoriin perustuvan prototyypin, jonka hän asensi bussiin ja suunnitteli ajavansa Valkoisen Talon eteen osoittaakseen, että hänellä oli ratkaisu maailman energiaongelmiin. Tuo matka jäi kuitenkin tekemättä. Papp alkoi muutenkin kärsiä jonkinasteisista mielenterveysongelmista ja muuttui hyvin vainoharhaiseksi. Hän onnistui saamaan rahoitusta kehitystyötä varten, mutta mitään valmista tuotetta ei koskaan syntynyt. Viimeisinä vuosinaan Papp teki yhteistyötä Iowalaisten Rohnerin veljesten, Bobin ja Tomin sekä myös Johnin kanssa. Bob Rohner oli hyvin taitava koneistaja ja hän rakensi täysin uuden moottorin Pappin seuraavaa prototyyppiä varten. Tom Rohner työskenteli harrastusluonteisesti moottorin sähköisen ohjausjärjestelmän parissa. Yksi asia, jota Papp ei kuitenkaan suostunut paljastamaan Rohnereille - eikä kenellekään muullekaan - oli tarvittavan kaasuseoksen koostumus ja valmistusprosessi. Papp valmisti kaasuseosta alkeellisen näköisellä laitteistolla ja kun tämä laitteisto lopulta rikkoutui, niin Papp ei pystynyt sitä enää kunnostamaan eikä siten valmistamaan lisää kaasuseosta. Papp kuoli vuonna 1989 syöpään ja hänen moottorikeksintönsä kehitys pysähtyi siltä erää siihen. Tuohon aikaan ei vielä muutenkaan oltu yleisesti kiinnostuneita öljyvarojen vähenemisestä ja päästöasioista. Rohneritkin päättivät keskittyä omiin työuriinsa ja perhe-elämäänsä. Prototyyppimoottorit päätyivät eri tahoille ja monet muut henkilöt yrittivät jatkaa teknologian kehittämistä tai ainakin kerätä sen avulla mainetta ja ehkäpä rahaakin. Yksikään moottori ei kuitenkaan liene tätä kirjoitettaessa toiminut sen jälkeen, kun viimeinen Pappin valmistama kaasuseosannos oli käytetty.

Pappin moottorikeksintö on äskettäin saanut uutta pontta, kun Rohnerit ovat eläkepäivinään alkaneet tutkia asiaa uudelleen. John Rohner kertoo keskustelleensa asiasta ydinfuusio-, ydinfissio- ja plasmatutkimuksen parissa työskentelevien tuttaviensa kanssa ja oivaltaneensa, mihin Pappin moottorin toiminta todellisuudessa perustuu. Moottorin toiminta on nyt mallinnettu tietokonemallien avulla ja sitä kautta on kehitelty mahdollisia kaasuseoksia, joilla moottori toimisi. John Rohner kertoo moottorin toiminnan perustuvan eräänlaiseen tunnettuihin ilmiöihin liittyvään sivuvaikutukseen, jota ilmeisesti ei aiemmin ole ajateltu olevan mahdollista hyödyntää mekaanisena työnä. John Rohnerin mielestä Papp ei todellisuudessa tiennyt, mihin hänen keksintönsä toiminta perustuu ja siksi hänelle myönnetyt patentitkin ovat enimmäkseen harhaanjohtavia. Moottorin kaupallistamisessa on suunniteltu edettävän nopein askelin ja viisi prototyyppimoottoria pitäisi olla toimintakunnossa jo tammikuussa 2009 ja tekniikan lisensiointi halukkaille moottorinvalmistajille on tarkoitus aloittaa myös vuonna 2009 edellyttäen tietenkin sitä, että prototyyppimoottorit toimivat odotetulla tavalla. Tekniikan lisensiointia varten on perustettu yritys nimeltä PlasmERG Inc. Rohnerit ovat suunnitelleet moottoria varten uuden patentoidun sähköisen hallintalaitteiston, jonka valmistusta varten on perustettu yritys nimeltä Plasmic Controls Inc.

Aika näyttää mitä tästä seuraa ja syntyykö tästä toimivaa ja mahdollisesti kaupallisesti menestyksekästä tuotetta. Mikäli moottori todella täyttää luvatut ominaisuutensa, niin luulisi sillä olevan kysyntää ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. John Rohner kertoo olettavansa, että moottori tarvitsee todennäköisesti peruskunnostuksen noin 25000 käyttötunnin jälkeen, mikä tarkoittaa henkilöautokäytössä varovaisella 30km/h keskinopeudella laskettuna noin 750000km ajomatkaa. Kampikoneisto vaatinee öljyä voitelua varten, mutta kun tavanomaisesta polttomoottorista poiketen mitkään palamisprosessista johtuvat epäpuhtaudet eivät likaa öljyä, niin tuo peruskunnostusväli selvitään todennäköisesti yksillä öljyillä. Kun polttoainetäydennyskin hoituu uuden sähköisen hallintalaitteiston avulla, niin moottori ei vaadi juurikaan huoltoa ennen kuin on peruskunnostuksen aika. Polttoaineen jakelua varten täytyy rakentaa verkosto, mutta polttoainetta kuluu siis hyvin vähän ja polttoainekustannusten on arvioitu olevan vain noin 5€/vuosi. Jos moottori todellakin toimii oletetulla tavalla, niin tavanomaisten polttomoottoreiden lisäksi se tulee asettamaan vakavan haasteen myös esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergiajärjestelmille edullisten kustannustensa ja hyvän käytettävyytensä ansiosta. Moottorin on arvioitu maksavan alle puolet vastaavan tehoisen polttomoottorin hinnasta, koska se on rakenteellisesti hyvin yksinkertainen ilman venttiilimekanismeja ja jäähdytysjärjestelmää.

Presidentti Bush on tullut tunnetuksi voimakkaana öljyn käytön kannattajana ja hänen aikanaan vastustus tällaisen teknologian käyttöön ottoa kohtaan olisi luonnollisesti ollut suurta. Mutta mitenkä käynee nyt Obaman ja energiaministeri Chun aikana? Kaikki edellyttää tietenkin sitä, että tuo moottori todella täyttää annetut lupaukset myös käytännössä. Onneksi tätä tietoa ei tarvinne odottaa enää kauaa, sillä Rohnereiden tavoitteena on saada prototyypit toimintakuntoon viimeistään vuoden 2009 alkupuolella. Jos prototyypit eivät toimi odotetulla tavalla, niin Pappin moottori jää edelleen mysteeriksi. Mutta jos prototyypit toimivat odotetusti, niin Pappin moottorin tarina on ratkaistu ja maailman energiapolitiikka on taas astunut yhden merkittävän askeleen eteenpäin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tapahtuu...

Tässä oli Pappin moottorin tarinaa tiivistetyssä ja typistetyssä muodossa. Näiden linkkien takaa löytyy enemmän juttua aiheesta mahdollisesti kiinnostuneille:

Josef Pappille myönnettyjä patentteja:

Energisin uudenvuodenterveisin, Olli P Taina