Odottaminen ei ole järin kiehtovaa - Saulia kanavoinut John Smallman 13.6.2010

(http://johnsmallman.wordpress.com/ , suomentanut "Piper", suomennos löytyy myös osoitteesta http://www.phpbbserver.com/uusimaa/viewtopic.php?t=3886&mforum=uusimaa)

Odottaminen ei ole järin kiehtovaa, ja vaikuttaa siltä, että olette odottaneet kovin pitkän ajan saapumista luonnolliseen täyden tietoisuuden tilaanne. Vakuutan teille, että pian odotuksenne päättyy ja se mitä olette odottaneet ylittää villeimmätkin unelmanne, on varmasti odottamisen arvoista, kun tulette kotiin tervetuliaisiin jotka kimaltelevat iloa ja hyvää tuulta. Se tulee olemaan todella säkenöivä tilaisuus.

Mutta niin kauan kun odotatte, keskittykää vapauttamaan kaikki ne negatiiviset tunteet jotka ovat ohjanneet niin monia toiminnoista jotka määräilevät huomionne suuntaa kuvitelmassa. Kiukku, tarve olla oikeassa, ja vaatimuksenne, että toiset tunnustavat että te olette oikeassa ovat hyvin kuluttavia teille, koska ne vahvistavat ja rohkaisevat kuviteltua erillisyyden tunnettanne. Varsinkin kun ajatus siitä, että olisitte yhtä niiden kanssa jotka väittävät että te olette väärässä, on teille kauhistus!

Muistakaa että kukaan ei ole todella väärässä. Virheitä toki tehdään, ja jotkut virheistä voivat näyttää sopimattomilta ja anteeksiantamattomilta, mutta ne ovat kaikki opetuksia jotka halusitte oppia kun otitte vastaan elämän ihmisenä. Kun virheet nähdään niinä mitä ne ovat - väärinkäsityksinä - ja käytätte energiaanne ja älyänne auttamaan tekijöitä korjaamaan ne, ja rajaamaan ja korjaamaan vahingot mitkä he ovat aiheuttaneet, päästään paljon parempiin lopputuloksiin kuin syyttämällä, tuomitsemisella ja rankaisemisella.

Anteeksianto on pakollista. Ilman anteeksiantoa, katkeruus ja epäluulo vaikuttavat kaikkiin neuvotteluihin, hidastaen tai estäen mielekkään edistyksen virheiden korjaamisessa ja niiden aiheuttamien vahinkojen korjaamisessa. Ja anteeksianto alkaa itsehyväksynnällä.

Melkein kaikki ihmiskulttuurit opettavat jälkeläisilleen että hyväksyntä vaatii alistumisesta sen muotoihin ja tapoihin, jolloin lapsi pian huomaa että perimmiltään hän ei ole hyväksyttävä. Tämä käsitys on sisäinen, koska suurin osa toisista nähdään hyväksyttyinä, mutta ei itseä. Kun lapsi oppii perustaidot, hän pääsee arvostelemaan näennäisiä kykyjen ja taitojen puutteita joita hän näkee toisissa, heijastamalla omaa riittämättömyyden ja hyväksymättömyyden tunnetta heihin. Aikuisikään mennessä oppi on mennyt hyvin perille; yhdenmukaisuus nähdään sosiaalisena etuna, eikä oikeutta ja tarvetta arvostella juuri aseteta kyseenalaiseksi. Murrosiän kapinointi ymmärretään välttämättömäksi vaiheeksi kehityksessä jonka kuri ja kokemus muuttavat yhdenmukaisuudeksi, ja niin kapinoiville tarjotaan ehdollista anteeksiantoa.

Todellinen anteeksianto löydetään itsehyväksynnän ja itseanteeksiannon kautta, ja tämä vaatii että päästätte irti sosiaalisista ja kulttuurillisista "pitäisistä", joita teille tuputettiin kun kasvoitte. Monissa näistä "pitäisistä" on vahva tunnelataus joka tekee vaikeaksi tunnistaa ja huomioida niitä; on paljon helpompaa hyväksyä ne "normaalina vastuuntuntoisena elämänä" ja näin välttää niiden kyseenalaistaminen.

Mutta nauttiaksenne elämästä teidän täytyy olla oma itsenne ja kunnioittaa halujanne ja tarpeitanne, ja sen tehdäksenne teidän täytyy tutkia kaikki "pitäisit" jotka olette ottaneet itsestäänselvyyksinä ja heittää pois ne jotka eivät päde - luultavasti suurin osa niistä. Tämän tekeminen antaa teille suurenmoisen vapauden tunteen - vapauden jonka varmasti olette oikeutettuja kokemaan ja nauttimaan. Tämän uudelleensaavutetun vapauden myötä pystytte aloittamaan itsenne hyväksymisen ja antamaan anteeksi itsellenne, ja sitten laajentamaan tämän hyväksynnän ja anteeksiannon toisiinkin.

Kun harjoittelette elämään tällä tavalla - ja huomaamaan yhä paremmin syynne tehdä niin - huomaatte että olette yhä enemmän rauhassa kun stressin ja huoletuneisuuden tasonne alenevat. Silloin alatte todella nauttia olostanne täydellisenä ja ainutlaatuisena taivaallisen Isänne luomuksena, ja olette valmis taas tulemaan luonnolliseen täyden tietoisuuden tilaanne.

Suurella rakkaudella, Saul